fbpx
Digiarki kaikille

Hyvä digiarki kuuluu kaikille – digisyrjäytymisen ehkäisyyn täsmälääkkein

Julkaistu:

Viime hallituskaudella tavoitteeksi asetettiin kaikkien julkisten palvelujen digitalisointi. Jos haluamme ulottaa ne ihan jokaiselle helsinkiläiselle, meidän pitää huolehtia, ettei köyhyys, kehitysvamma tai vanhuus jätä ketään palvelujen ulkopuolelle.

Kannatan suuresti tavoitetta digitalisoida kaikki palvelut. Kukapa meistä haluaisi ehdoin tahdoin luukulta toiselle, kun ajanvaraukset ja pankkiasiat voi hoitaa kätevästi sohvalta käsin. Digipalvelut pelastivat, kun me toimistolaiset siirryimme pandemian alettua kotiin. Osa digitavoista tulee jäämään pysyviksi ja hyvä niin. Minun on kuitenkin helppo puhua, kun digipalvelujen käyttö sujuu yleensä pienen perehtymisen jälkeen ja perheen läppärit sponsoroi koulu ja työpaikka. Kaikilla ei ole sama tilanne, ja digitalisoituminen voi hankaloittaa suuresti palvelujen saantia osalle.

Ketkä ovat digisyrjäytymisen vaarassa?

Kaikille digipalvelut eivät ole saavutettavia ilman apua. Tarkkaa lukua digiavun tarvitsijoista ei ole. Joitain suuntaviivoja antaa, että meistä suomalaisista noin 50 000:lla on kehitysvamma ja saman verran on yli 90-vuotiaita. Keväällä 2020 toimeentulotukea tarvitsi noin 240 000 ihmistä. Kaikki eivät tarvitse apua palveluiden käytössä tai pääsyä laitteelle, mutta osa tarvitsee. Kehitysvamma, vanhuus tai köyhyys ovat osatekijöitä digisyrjäytymisessä, mutta kaikissa ryhmissä ihmiset ovat erilaisia resursseiltaan ja valmiuksiltaan. Digitalisoituminen ohjaa sulkemaan fyysisiä palvelupisteitä, jolloin osa ihmisistä joutuu hakemaan palvelunsa entistä kauempaa.

Osalle ihmisistä digitaitojen oppiminen tai jatkuva päivittäminen ei ole mahdollista. Lisäksi palvelut muuttuvat koko ajan ja laitteet uusiutuvat. Iän tai sairauden myötä erilaiset oireet voivat estää palvelujen käytön – voi tulla vapinaa tai huononäköisyyttä. Mutta kynnys luopua itsemääräämisoikeudesta ja joutua edunvalvontaan on korkea.

Kaupungin ja valtion yhteispelillä parempaa digiarkea kaikille, syrjäytymistä vastaan

Digitalisaatiosta saadaan täysi hyöty vain hyvällä suunnittelulla, ihmiskeskeisyydellä ja johtajuudella. Yhteiskunnan palvelut pitää aina turvata jokaiselle! Kaupungilta ja valtiolta tarvitaankin tässä yhteispeliä. Tarvitaan lakimuutoksia, palveluiden suunnittelua ja parempia käytäntöjä. Paremmin suunnitelluista palveluista hyötyvät kaikki. Alla olevia teesejä toteuttaen saadaan parempaa digiarkea kaupunkiin ja palvelut kaikkien ulottuville.

  • Tukea, ei holhousta. Vaikka pankkitunnuksia tai palveluita voi käyttää jonkun toisen puolesta edunvalvoja, niin holhouksella puututaan syvästi ihmisen itsemääräämisoikeuteen. Se on viimesijainen toimi, jolla ei pitäisi ratkaista digituen tai avustamisen puutetta. Tuki, apu ja palvelut ensin.
  • Pankkitunnusten käytössä apua ja auttajan oikeusturva kuntoon. Suuri osa palveluista on tunnistautumisen takana terveyspalveluissa, ajanvarauksessa ja maksuliikenteessä. Suomessa tunnistautuminen tapahtuu usein pankkitunnuksilla. Pankkitunnuksia ei saa koskaan antaa toiselle, silloin joutuu vastaamaan kaikesta tapahtuneesta. Tunnuksien käyttöä toisen puolesta ei edes sallita vammais- tai vanhustyötä tekeville. Kunhan turvallisuudesta, oikeusturvasta ja valvonnasta huolehditaan, niin digiavustajat ja sote-työtä tekevät voisivat tukea ihmisten digipalveluiden käyttöä. Tämä vaatii lakimuutosta, mutta myös kaupungin tulee miettiä malleja tukea tunnistautumisen ja digiosaamisen haasteissa.
  • Inhimillisempää byrokratiaa tekoälyn avulla. Sosiaalitukijärjestelmä on pirstaleinen, päätöksiä ketjutetaan ja hajautetaan eri paikkoihin. Kukapa siinä ei väsyisi ja turhautuisi koko systeemiin. Esimerkiksi ruoka-avun hakemisen syy on usein voimat vievä byrokratia, kun muuta apua ei osata tai jakseta hakea. Byrokratiasta tulisi inhimillisempää, jos automaattinen päätöksenteko sallittaisiin hallinnossa. Tämä poistaisi rutiininomaista työtä ja vapauttaisi käsipareja tekemään enemmän yksilöllistä palvelua (ks. kirjoitukseni aiheesta https://sannibertell.wordpress.com/2020/12/31/leipajonoista-ja-inhimillisemmasta-byrokratiasta/). Muutos on jo vireillä, mutta sen pitäisi olla paljon kunnianhimoisempi. Tavoitteen sekä valtion että kaupungin palveluissa pitäisi olla yksi hakemus, yksi luukku ja tekoäly ja hallinto navigoisi loput. Palvelut pitää suunnitella ihmiskeskeisiksi, niiden pitää tulla ihmisten luo eikä toisinpäin.
  • Helsingin annettava digitukitakuu. Helsingin kaupungin digituki tarjoaa jo nyt palveluopastusta, neuvontaa ja laitetukea. Nämä resurssit tulee turvata. Nyt tuki on hajaantunut eri toimijoille, ja on tärkeää varmistaa, että tukea koordinoidaan ja kohdistetaan oikein. Tuen pitäisi tulla ihmisten luo, sillä heikot digitaidot omaava ei välttämättä löydä apua eri kohteista, etenkin jos ne ovat vain verkossa. Apua on saatava turvallisesti myös kotona. Myös palvelupisteet ovat tärkeä osa tukea. Ensisijaisesti digituella pitää tukea omatoimisuutta.  
  • Helsingin digialoitteisiin mukaan suunnitelma syrjäytymisen estämisestä. Jos digipalvelu sopii suurimmalle osalle ja tehostaa toimintaa, tästä kertyvällä säästöllä on kustannettava muiden tarvitsema tuki. Päättäjien tehtävä on varmistaa, että tämä huomioidaan suunnittelussa, siksi kaikissa Helsingin digipalveluja koskevissa aloitteissa tulee jatkossa arvioida, miten palvelut taataan kaikille ja ehkäistään digisyrjäytyminen.
  • Palvelumuotoilu kunniaan. Saavutettavuuslainsäädäntö tekee julkisista digipalveluista ymmärrettävämpiä ja selkeämpiä, mutta paljon on tehtävä myös palvelumuotoilulla. Tämä tarkoittaa, että digipalvelun tulee olla suunniteltu digiympäristöön ja käyttäjälähtöisesti. Kuulostaa itsestään selvältä, mutta sitä ei aina ole. Esimerkiksi hyvää digipalvelua ei ole vain paperilomakkeen skannaaminen nettiin. Digipalvelussa on myös mahdollista panostaa selityksiin ja selkokielisyyteen, sillä se ei ole sidoksissa paperiseen A4-formaattiin.

Tavoitteena oleva palveluiden täysdigitalisaatio tarkoittaa sitä, että pienelle ryhmälle joudutaan räätälöimään tukea ja apua palvelujen saatavuuteen, jotta kaikki pidetään mukana. Tämä on ratkaistava valtion ja kaupungin yhteistyössä. Maailman parhaassa kaupungissa hyvä digiarki ja palvelut kuuluvat kaikille.  

Mitä itse lisäisit listaan? Mitä pientä tai suurta asiaa parantaisit digiarjessasi Helsingissä?

Lähteet:

Digi arkeen – neuvottelukunta https://vm.fi/digi-arkeen-neuvottelukunta

Digiapu – Helsingin kaupunki https://digituki.hel.fi/fi/digituki-on/

Saavutettavuusdirektiivi https://www.saavutettavuusvaatimukset.fi/digipalvelulain-vaatimukset/

Ihmiskeskeinen yhteiskunta ja AuroraAI https://vm.fi/ihmiskeskeinen-yhteiskunta

Edellinen kirjoitukseni inhimillisemmästä byrokratiasta https://sannibertell.wordpress.com/2020/12/31/leipajonoista-ja-inhimillisemmasta-byrokratiasta/

Lisää julkaisuja

28.5.2021

Teinit kotona muistuttavat, miksi politiikkaa tehdään. Vastaukseni lukiolaisten kysymykseen mielenterveydestä.

Kolme lukiolaista lähetti kysymyksen, pitäisikö palkata lisää koulupsykologeja. Tässä vastaukseni.

25.5.2021

Unelmien Kaisaniemi – paraatipaikan potentiaali käyttöön!

Kaisaniemi on ihana ja samalla välillä turvaton. Mutta potentiaalia löytyy! Teimme krunalaisten ehdokaskollegojen kanssa kyselyn Kaisaniemen kehittämisestä ja saimme ilahduttavasti

15.5.2021

Miksi vaalikoneissa ei kysytä yrittäjyydestä?

Ehdokkaana saa vastailla vaalikoneiseen, ja siellä on aina samat turhautumisen aiheet. Kysytään paljon sellaista, mikä ei kuulu edes kaupungille ja