fbpx

Helsinki kasvaa, lapio maahan jo!

Julkaistu:

Helsinki on menestyvä ja kasvava kaupunki. Asuntotuotanto ei pysy perässä.

Asumistuotannon lisääminen on paras keino vaikuttaa markkinoihin. Helsingin menestyksen hinta on asumisen kalleus, sillä yhä useampi haluaa asua täällä ja suosituilla asuinalueilla hinnat nousevat. Tonttimaata pitää kaavoittaa mahdollisimman tehokkaasti ja nopeasti. Hyvät ja helpot tontit on jo rakennettu, joten vaihtoehdoista on tullut kalliimpia ja vaikeampia. On myös järkevää rakentaa mahdollisimman hyvien kulkuyhteyksien päähän, jossa kaupungissa on vielä tiivistämisen varaa. Tämän vuoksi esimerkiksi Malmin lentokentän alue on tärkeä ottaa käyttöön. Se on myös alue, jonka Helsinki jo omistaa. Malmin kentällä toimijat ovat pieni eturyhmä verrattuna siihen, että paikalle aiotaan rakentaa asuntoja 25.000 ihmiselle. Asuntopula on Helsingin menestyksen pullonkaula.

Entä tonttien kauppaaminen halvemmalla? Oikea kysymys on, että miksi myydä halvemmalla ja antaa voiton päätyä vain rakennusyhtiön taskuun? Koska valmiit asunnot eivät ole hintasäänneltyjä (kun Hitas-systeemikin on toivottavasti päättymässä), niin kaupungin antama alennus päätyy rakennusyhtiön voitoksi, kun se myy asunnot markkinahintaan. Hölmön hommaa. Edelleen markkinoihin voi parhaiten vaikuttaa lisäämällä ostettavaa ja vuokrattavaa.

Samoin kuin tonttia ei kannata myydä alennushintaan, niin kaavoituksella ei tarvitsisi myöskään tehdä asumisesta kalliimpaa toteuttaa.

Pelkkä kaavoittamisen sääntöjen parantaminen ei ehkä suoraan vaikuttaisi hintaan. Se toisi alas rakentamisen kustannuksia, mutta asunnot myytäisiin silti markkinahintaan. Tontteja olisi nopeammin ja enemmän tarjolla, mikä saattaisi kuitenkin mahdollistaa uusien toimijoiden tulon markkinoille tonteista kilpailemaan, ja ehkä siten myös tuomaan kilpailua myyntihintoihin tai toteuttamaan vaihtoehtoisia asumismalleja. On helppoja asioita kannattaa, kuten autopaikkojen normittamisen löysentäminen tapauskohtaisesti. Vaikka kokonaan ei sitä kannata poistaa, Vantaan Kivikon esimerkki parkkipaikoista tappelevista asukkaista muistuttaa meitä siitä, että autottomuus on vasta visio, vaikka yleistymässä.

Holhoavia määräyksiä pitäisi purkaa ja kaavamääräyksistä pitää pystyä arvioimaan läpinäkyvästi hyöty/kustannussuhde. Esimerkiksi ullakkorakentamista ei saa tehdä, ellei rahalla tehdä joku parannus kuten saunan tai hissien rakentaminen. Taloyhtiö ei saa vapaasti päättää vaikkapa rahan käyttämisestä putkiremonttiin. Jää ullakko rakentamatta (toki tämä on sinänsä suhteellisen pieni ilmiö, mutta kuitenkin). Ongelma on, että nämä pienet kustannusvaikutukset kaavoituksessa ja päätöksissä jäävät näkymättömiksi. Kaavan ja suunnittelun pohjalta pitäisi tehdä päättäjille näkyviksi erilaiset arviot, mitä hyöty/haitta suhteita on arvioitava (korkeampi kerros ja menetetty näköala vs. enemmän asuntoja). Kaavamääräykset vaikuttavat suoraan ja epäsuoraan asumisen hintaan ja kuntien tuloihin. Jos näitä ei avata, miten punnittuja voivat asumisen päätökset olla?

Jyrkkä ei vuokrasäännöstelylle. Vuokrasäännöstelyä tai jonotusta haaveillaan meillekin joskus vaikkapa Wienin esimerkkiä ihannoiden. Näitä vääriä profeettoja on syytä varoa (ainakin vaalien aikaan kalkkaa populistinen kello). Ruotsissa sääntely ja asuntojonotus ovat johtaneet käytännössä asuntojen pimeisiin markkinoihin, korruptioon ja räikeään epätasa-arvoon asuntomarkkinoilla. Ympäri maailmaa on esimerkkejä säännöstelyn toimimattomuudesta, ilman tuottoa ei asunnosta kannata pitää huolta tai tehdä vaikka isoja remontteja. Tukholmassa asuessa itseäni otti päähän, että asunnon saa halvalla, jos vanhemmat pistävät sinut vauvana jonoon. Vuokra-asunnon saanti oli käytännössä lottovoitto. Meille muualta muuttaneille tilanne oli toinen, vaihtoehtoina oli maksaa pimeästi vuokran päälle mojova lisä (kaikki tekivät tätä, muuten asuntoa ei saanut) tai sitten ostaa oma markkinoilta ja maksaa tuplat. Muualta muuttavat maksavat markkinahintaa asumisestaan, mutta kustantavat muille verorahoilla samalla halvan asumisen, kun kaupungin pitää rakentaa. Pitää nimittäin muistaa, että jos asunnosta ei saa tuottoa, jää se yksityiseltä asuntotuotannolta rakentamatta. Siinäpä sitten ihmetellään edelleen pahenevaa asuntopulaa ja kaupungin kehityksen ja kasvun pullonkaulaa.

Asumistuen poistaminen olisi hankalaa, vaikka se valuukin markkinoille korkeampina vuokrina. Sosiaalinen asuntotuotanto on kuitenkin myös arpapeliä, siitä hyötyy vain suhteellisen harva ja se saattaa ohjata esimerkiksi maahanmuuttajia vain tietyille alueille, kun kotoutumisen kannalta eriytymisen estäminen on tärkeää. Ongelma on myös se, että toimeentulotuen asumisosa on käytännössä suurempi, mikä on käytännössä kannustinloukku, mutta tästä ehkä toisessa postauksessa. En kannata asumistuen poistoa, mutta tukien selvittämistä kyllä.

Kuva: Juha Laitalainen, Helsinki. Kuvassa yhdistyy hienosti pian mennyttä oleva kivihiilikasa, nykyisyys Kalasataman muodossa ja tulevaisuus Sompasaaren muuttuessa pikkuhiljaa asuinalueeksi.

Lisää julkaisuja

28.5.2021

Teinit kotona muistuttavat, miksi politiikkaa tehdään. Vastaukseni lukiolaisten kysymykseen mielenterveydestä.

Kolme lukiolaista lähetti kysymyksen, pitäisikö palkata lisää koulupsykologeja. Tässä vastaukseni.

25.5.2021

Unelmien Kaisaniemi – paraatipaikan potentiaali käyttöön!

Kaisaniemi on ihana ja samalla välillä turvaton. Mutta potentiaalia löytyy! Teimme krunalaisten ehdokaskollegojen kanssa kyselyn Kaisaniemen kehittämisestä ja saimme ilahduttavasti

15.5.2021

Miksi vaalikoneissa ei kysytä yrittäjyydestä?

Ehdokkaana saa vastailla vaalikoneiseen, ja siellä on aina samat turhautumisen aiheet. Kysytään paljon sellaista, mikä ei kuulu edes kaupungille ja